Tänään kävi mukava eläinlääkäritäti tarkistamassa koko bretonipesueen, ja tulos oli se, että Miskalla on kaikki hyvin. Kivekset laskeutuneet, normaalit sydänäänet eikä napatyrää.

Kauppakirja tehtiin kasvattajan kanssa keittiön pöydän ääressä, ja siihen kirjattiin että pentu myydään lemmikiksi. Eli mulla ei sen puoleen ole velvoitteita tehdä mitään, mutta pakkohan noin energisen koiran kanssa on tehdä.
Yksi vaihtoehto on kuulemma verijälki tms. mistä pentu nyt sitten innostuukaan. Just nyt se nukkuu kahdentoista muun pennun kanssa pentulaatikossa ja tuhisee.

Tämä meidän Pahikseksi ristimä oranssi-valkoinen töpöuros päätti ensi töikseen iskeä kiinni toisten pentujen häntiin! Tänne jääneillä viidellä uroksella on kaikilla töpöt, eikä nämä ole saaneet viikkoon leikkiä hännällisten kanssa. Niinpä Pahis sitten kiskoi yhtä kaveria hännästä ympäri aitausta. Ei oltais huomattu mitään, jos reppana kiskottava ei olis kiljunut kurkku suorana :( Miskalla on onneksi töpöhäntä, niin siitä ei voi kiskoa.

Omia ongelmiaan tuo tietty sekin, että pennulla on töpöhäntä, kun siitä ei voi niin helposti tulkita pennun mielialoja. Hukan häntä on niin eläväinen, että siitä voi päätellä tosi pitkälle mitä mieltä se on mistäkin kommervenkistä. Vaikka eipä sillä, äkkiäpä sitä varmaan tottuu tuotakin katsomaan sillä silmällä, mitä se ajattelee.